All Posts

Törmäsin linkkarissa Eveliinan kysymykseen siitä, voiko auringossa ollessa oikeasti tehdä töitä läppärillä. No ei voi, olen kokeillut. Kerran kun istuin kauniina kevätpäivänä Kuuman terassilla ja olin laittanut vähintään omaksi iloksi kirkkaan keltaisen paidan, niin en mitenkään onnistunut tekemään töitä. Ei ollut väliä oliko mun läppärin näyttö kohti aurinkoa vai mun naama, sillä mun paita heijasti sitten kirkkauttaan näytössä, enkä nähnyt MITÄÄN. Mutta sain someen mageeta m

Junnasin himassa päivän päätteeksi parvekkeella. Päivän tapahtumat pyöri mielessä: Mitä olin sanonut aikaisemmin, kauppalista, todo-lista, missä voisin kehittyä, mitä teen mun yritystoiminnalle, jne jne. Lukemattomia asioita nonstoppina. Päätin pysäyttää kelan Päätin päättää mulle aikaikkunan, jonka aikana voin heittää aivot narikkaan ja puhelimen sivuun. AIkuiset-sarja YLEltä pyörimään (osaan sen tyyliin ulkoa) ja täyskatve. Aikaa max 1,5h. Tämä aika on minun ja minun ei tar

Etsitkö vapautta väärästä paikasta? Katsoin kerrostalon ikkunasta pihalla keinuvaa poikaa. Hän vaan makasi hämähäkkikeinussa selällään katse kohti taivasta. Rennosti ja kiireettä. Tiedostin päähäni nousseen ajatuksen: “Mäki haluun.” Mutta miksi? Olen etsinyt vapautta vääristä paikoista. Olen irtisanoutunut ja perustanut digiyrityksen. Olen ollut aika- ja paikkariippumaton. Elänyt vuosia arkea, missä kalenterissa ei ole mitään rutiinia tai aikaan sidottua. Vapaus tuo aina mu

Hiljaisuus viestii vakautta ja viisautta. Jatkuvasti äänessä oleminen pätemistä ja levottomuutta. Onko kysymysten kysyminen osaamattomuutta ja huonoutta? Olen joskus ollut se tyyppi, joka puhuu paljon. Sanoo aina sanottavansa ennen miettimistä. Tuskin silloin olin koskaan oikeasti läsnä, suoritin ja menin vain eteenpäin. Sitten musta kasvoi se tyyppi, joka pysähtyi. Opin läsnäolon ja kuuntelemisen taidon ja vähensin sanojani. Täällä on tosi paljon hälyä ja ärsykkeitä muutenki

Olen panostanut palautumiseen jo kolme vuotta. Olen säädellyt ärsykkeitä, rajannut vastaanottamista ja suojellut hermostoani fiksusti, tasapainoillen. Olen kokenut pitkään, että tämä riittää. Vastikää huomasin, että vastaanotan asioita, mutta en itse luo mitään sisältä ulospäin, että ehkä mulle onkin jäänyt päälle alitajuntainen pelko kuormittumisesta. " Kun ottaa vastaan vaan pakolliset “paheet”, eikä itse luo siihen mitään extraa päälle, niin ei varmana kuormitu. " Tää viss