Riina Hyppönen

Pidin lomaa heinäkuussa. Ja leikin, että tarvitsin palautumista. 😵 Moni kysyi kesän aikana, joko lomat on pidetty tai pidänkö lomaa. Mun automaattinen vastaus tähän on yleensä: “Teen niin vähän töitä, että en tarvitse lomaa.” 😅💅🏼 Mun terapeutti kans vähän vihjaili, että kai sä nyt lomaa pidät. En aina ole kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä, mutta ajattelin, että varmasti tekee hyvää katkaista arkea välillä. Niinpä varasin yhden hotelliyön aamupalalla toiselta puolen keskustaa....

Törmäsin linkkarissa Eveliinan kysymykseen siitä, voiko auringossa ollessa oikeasti tehdä töitä läppärillä. No ei voi, olen kokeillut. Kerran kun istuin kauniina kevätpäivänä Kuuman terassilla ja olin laittanut vähintään omaksi iloksi kirkkaan keltaisen paidan, niin en mitenkään onnistunut tekemään töitä. Ei ollut väliä oliko mun läppärin näyttö kohti aurinkoa vai mun naama, sillä mun paita heijasti sitten kirkkauttaan näytössä, enkä nähnyt MITÄÄN. Mutta sain someen mageeta materiaalia...

Junnasin himassa päivän päätteeksi parvekkeella. Päivän tapahtumat pyöri mielessä: Mitä olin sanonut aikaisemmin, kauppalista, todo-lista, missä voisin kehittyä, mitä teen mun yritystoiminnalle, jne jne. Lukemattomia asioita nonstoppina. Päätin pysäyttää kelan Päätin päättää mulle aikaikkunan, jonka aikana voin heittää aivot narikkaan ja puhelimen sivuun. AIkuiset-sarja YLEltä pyörimään (osaan sen tyyliin ulkoa) ja täyskatve. Aikaa max 1,5h. Tämä aika on minun ja minun ei tarvitse tehdä...