Miksi loma ei palauttanut? Kun yrittäjä ei tarvitsekaan lisää lepoa

Pidin lomaa heinäkuussa. Ja leikin, että tarvitsin palautumista. 😵

Moni kysyi kesän aikana, joko lomat on pidetty tai pidänkö lomaa. Mun automaattinen vastaus tähän on yleensä:

“Teen niin vähän töitä, että en tarvitse lomaa.” 😅💅🏼

Mun terapeutti kans vähän vihjaili, että kai sä nyt lomaa pidät. En aina ole kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä, mutta ajattelin, että varmasti tekee hyvää katkaista arkea välillä.

Niinpä varasin yhden hotelliyön aamupalalla toiselta puolen keskustaa. Budjettimielessä keskellä viikkoa ja lisäksi Tampereella, joten lomailuun ei mennyt aikaa tai rahaa matkustamiseen. Ei tarvinnut myöskään kyttäillä kelloa tai miettiä, miten pääsen paikasta toiseen.

Ajattelin, että täydellistä. Ei aikatauluja. Ei läppäriä. Ei velvollisuuksia. Vain lepoa.

Yrittäjän palautuminen ei aina vaadi lomaa

Mua on joskus pelottanut tosi paljon tehdä asioita yksin.

Oon kuitenkin tehnyt paljon duunia sen eteen, että oon voittanut näitä pelkoja.

Hotelliyö yksin oli mulle taas yksi pieni testi siitä, että homma on edelleen hallussa.

Ja olikin.

Itse asiassa niin hyvin, ettei yksin oleminen aiheuttanut mulle ollenkaan ylimääräistä metaenergiankulutusta.

Kaikki meni oikein hyvin. Paitsi yksi pieni yksityiskohta.

Palasin hotellilta kotiin LEVOTTOMAMPANA kuin olin ollut sinne mennessä. 🤯

Miksi hotelliloma teki minut levottomammaksi?

Aloin miettiä, miksi ihmeessä asia, jonka piti palauttaa, tekikin ihan päinvastoin.

Ja löysin aika nopeasti kolme syytä.

Sama rauha löytyy jo kotoa

Mulla on kotona sama rauha. Koko ajan. Oon rakentanut mun arjesta hyvinvointia ja palautumista tukevaa kohta neljä vuotta. Se ei ole mulle asia, jota tarvitsen vain lomalla.

Oon jo rakentanut arkeni palautumista tukevaksi

Mun ei tarvitse lähteä pois omasta elämästäni voidakseni levätä. Päinvastoin.

Oon rakentanut elämästäni sellaisen, jossa mulla on mahdollisuus säädellä tekemistä, lepoa, sosiaalisuutta, fyysistä kuormitusta ja omaa aikaa paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Siksi yksi hotelliyö ei oikeastaan tuonut elämääni mitään sellaista, mitä siellä ei jo olisi ollut.

Maksoin hotellihuoneesta, joka alkoi tuntua vankilalta

Tämä oli ehkä hauskin havainto. Olin maksanut hotellihuoneesta.

Ja yhtäkkiä päässäni oli ajatus:

“Tästä on nyt maksettu. Nyt sitten lepäilet täällä ja pidät lomaa.”

Kun kotoa voi lähteä milloin tahansa, hotellihuoneesta tuli paikka, jossa mun piti levätä. Entä jos mun mieli ei halunnutkaan levätä? No sitten siitä jäi aika levoton olo.

Yrittäjän palautuminen voi tarkoittaa myös kuormitusta

Oon harjoitellut palautumista aktiivisesti jo noin kolme vuotta. Jossain kohtaa tajusin, että olin saavuttanut pisteen, jossa piti kääntyä toiseen suuntaan. Olin pitkään tarvinnut enemmän lepoa. Nyt pelkkä lepo ei enää autakaan samalla tavalla.

Tarvitsen myös tekemistä, ärsykkeitä ja sopivasti kuormitusta voidakseni hyvin.

Se voi olla fyysistä, mentaalista, digitaalista tai sosiaalista. Ja ehkä kaikkein tärkeintä on se, että saan itse valita.

Jos kaipaan lisää kuormitusta, voin ottaa sitä.

Jos kaipaan rauhaa, voin ottaa sitä.

Mun ei tarvitse enää yrittää mahduttaa itseäni siihen ajatukseen, että palautuminen näyttää aina samalta.

Mitä teen seuraavalla lomalla?

Nyt tiedän, että jos seuraavan kerran kaipaan oikeasti lomaa, hotellihuone ei välttämättä ole ensimmäinen valintani.

Varaan ehkä ajan johonkin keholliseen hoitoon. Hierontaan. Vyöhyketerapiaan. Energiahoitoon.

Johonkin, jossa saan mieleni hetkeksi täysin kiinni ja palautettua kehoon kokonaan.

Sillä se on se, joka kaipaa mulla välillä eniten lomaa. Mun keho kyllä osaa olla. Mutta mun mieli? Sillä on välillä vähän liikaakin aikaa prosessoida asioita.

Palautuminen ei näytä kaikilla samalta

Oon aika kiitollinen siitä, että saan nykyään toteuttaa elämää näin päin.

• Saan valita, mitä tarvitsen.

• Saan levätä, kun tarvitsen lepoa.

• Saan tehdä, kun tarvitsen tekemistä.

• Saan hakea fyysistä, mentaalista, digitaalista tai sosiaalista kuormitusta silloin, kun sitä kaipaan.

(Enkä ole edes yllättynyt siitä, että olen tämänkin prosessin käynyt järjestyksessä ääripäästä toiseen.😅)

Ensin mun piti opetella pysähtymään. Nyt mun pitää opetella myös kuormittamaan itseäni sopivasti.

Tasapaino ei aina ole sitä, että tehdään kaikkea vähän. Tasapaino voi joskus olla sitä, että tunnistaa mitä juuri nyt tarvitsee.

Mitä hotelliyöltä kuitenkin sain?

Pakko myöntää, ettei se ihan turha reissu ollut.

📺 Televisio: Ei tarvinnut päättää, mitä haluaa katsoa. Sai vain vaihdella kanavia ja valita mielenkiintoisimman. Mulla ei ole ollut kotona telkkaria vuosiin.

🌇 Auringonlaskun ja järvinäköalan: Rakastan. Joku päivä mun kotoota löytyy tällainen.

☕ Aamupalan, jota ei tarvinnut tehdä itse. Ja kahvin tarjoiltuna pöytään.

Ja ennen kaikkea sain yhden uuden oivalluksen taas muiden joukossa.

Mikä vastustaa?

Mä oon kiinnostunut siitä, mitä asioiden taustalla oikeasti tapahtuu.

Joskus haaste on juuri siinä, missä sen ajatellaan olevan. Ja joskus ei.

Siksi mua voi lähestyä haasteen kanssa, vaikka et vielä tietäisi mikä se on.

Kerro mulle tilanne sellaisena kuin se tällä hetkellä on.

Mä katson kokonaisuutta, näen yhteyksiä ja sanoitan sen, mitä tilanteessa ehkä tapahtuu.

Ja katsotaan sitten yhdessä, mitä sille voisi tehdä.

↓ Kerro mikä vastustaa:

📧 info@visioriina.fi