top of page

Kontrolloitu elämä: Liikunta

Lopetin syksyllä 2022 askelten, kilometrien, ajan, painon, sarjojen, suoritusten ja käyntien laskemisen ja seuraamisen. Vaikka tämä loppui, mulla on silti sisäänrakennettu kalori- ja askelmittari päässä. Ymmärrys siitä, mikä on itselle sopiva määrä liikuntaa ja ravintoa, on aika pitkälle kiinnittyny tieto mun takaraivoon. Sitä dataa kun on kerännyt niin pitkältä ajalta ei siitä ihan irti pääse kun tuhoaa todistusaineiston. Tällä hetkellä mulla ei siis ole mitään aktiivisuusranneketta, älykelloa eikä edes puhelin laske mun askeleita automaattisesti. En ole omistanut vaakaa vuosiin.


Oon koko aikuisikäni suorittanut mielellisesti ja fyysisesti. Kontrolloinut kaikkea mahdollista. Jos oon vahingossa parisuhteen aikana kerännyt kiloja, mun on ollut älyttömän helppo olla kurinalainen ja karistaa ne pois. Muistatteko karppausbuumin? Tuohon aikaan (2012?) halusin päästä muutamasta kilosta eroon ja tiputin vuodessa vahingossa 10kg, mikä on tosi paljon, sillä en ole koskaan ollut mitään muuta kuin normaalipainoinen.


Kesti jonkun aikaa päästä takasin "turhien hiilareiden" syöntiin kiinni, jotta sain kerättyä muutaman kilon takaisin tuon vuoden jälkeen. Oon aina pitänyt hyvää huolta mun hyvinvoinnista (sen tietämyksen mukaan mikä mulla on ollut). En tietenkää sano, että jatkuva syömisen kontrollointi, jatkuva terveellisen syömisen ylläpito, pyrkimys olla koko ajan mahdollisimman hyvässä kunnossa (ns. kesäkunnossa 24/7) olisi mitenkään terveellistä. Puhumattakaan mun alkoholin käytöstä ja tupakoinnista. Olin tosi huono syömään herkkuja ja roskaruokaa (oon edelleen), niin tietenkin sallin itselleni jotain paheita, alkoholi ja tupakka kuuluivat tuolloin niihin. 



Nykyään herkuttelen ja syön mitä huvittaa samalla kun olen ystävieni kanssa ulkona, silti usein valitsen sen terveellisemmän vaihtoehdon menusta (en mahda sille mitään, mutta en vain halua tukkia kehooni liikaa ylimääräistä rasvaa, suolaa ja sokeria). Joskus ostan kotiin herkkuja, mut se on enemmän poikkeus kuin sääntö.


Ps. Päihteetön since 02/2022 🥳






Mitä syksyllä 2022 tapahtui? 


Syksylllä 2022 lopetin yksin pärjäämisen. Lopetin myös fyysisen suorittamisen, oli myös aika antaa kehon levätä ja nollata jatkuvan kontrollin aiheuttama kuormitus. 


Irtipäästö oli valtava. Pistin kuntosalilla käymisen tauolle (oon käynyt 18 -vuotiaasta asti kuntosalilla/ryhmäliikuntatunneilla enemmän tai vähemmän). Liikunta on aina kuulunut mun arkeen. Kuntosali ja "fitnesstely" on iso osa mun identiteettiä. Sen poisjättäminen rutiineista toi valtavan aukon ja samalla tiesin etten todellakaan jaksa enää samaa tahtia mitä oon aikaisemmin tehnyt. Olin jopa vähän järkyttynyt, kun ymmärsin millaista fyysistä kuormitusta oon ylläpitänyt mun keholle vuosia. Ylikuormitustilaa saattaa jaksaa pitkäänkin! Kun hermosto tottuu tietynlaiseen looppiin siitä tulee normi, se ei kuitenkaan poissulje sen kuormittavuutta. Vasta kun antaa itselleen mahdollisuuden pysähtyä, levätä ja tiedustella oloaan niin kauan kunnes on oikeasti valmis lähtemään uudelleen matkaan, voi saada kiinni oman itsensä oikeasta jaksamisen tasosta.


Opettelin keskittymään kotona kehonhuoltoon ja liikkuvuuden ylläpitoon. Ja jättämään nämäkin väliin, jos ei oikeasti huvittanut tehdä ollenkaan. Vaikka iisisti ottaminen olikin helppoa, sillä en oikeasti jaksanut lähteä sykkimään mihkään salille tai lenkille niin mielen tasolla tästä irti päästäminen oli täysin eri asia. Mun taustan takia vaati kyllä paljon työtä, että osasin antaa itselleni mahdollisuuden olla ylläpitämättä mitään liikuntaa. Aina välillä yritin jotain pientä keksiä sinne tänne, mm. kotijumppaa, juoksulenkkiä ja huomasin taas ajautuvani kontrolliin ja liialliseen suunnitelmallisuuteen. Päästin monta kertaa irti.



Olisiko mennyt puoli vuotta (en muista tarkalleen monta kk), kun lähdin pikkuhiljaa palaamaan lihaksia kehittävään, ylläpitävään, "kuormittavaan" ja sykettä nostattavaan tekemiseen. Iisisti gymiä ehkä kerta viikkoon tai joku kevyt ryhmäliikuntatunti. Sillä tiesin, että keho vaatii myös sykkeen nostoa, hikoilua ja fyysistä kuormitusta aika ajoin voidakseen hyvin.



Kehon jaksamista kuuntelevaan liikuntaan ja sen kanssa tasapainotteluun meni koko 2023 vuosi. Palautumisen, levon ja harrastuksien tutkimiseen. Testasin kuntonyrkkeilyä (ihan super) ja palasin rakkaan tanssiharrastuksen pariin. Pidin tärkeänä aika- ja paikkariippumattomassa arjessani, että siellä on asioita, jotka velvoittaa mua liikkeelle ja lukitsemaan aikataulua. Kun maksoin kaudesta, se sitoutti mut käymään liikkumassa kerran tai kaksi viikossa (vaikka ei ois siinä hetkessä huvittanut). Digiyrittäjyyden täys rajattomuus saa välillä pään ihan pyörälle kun voi tehdä mitä vaan, koska vaan ja miten päin vain. Sain aikatauluteuista harrastuksista tietynlaisen kevennyksen ainaiseen päätöksen tekoon (jeesaa mieltä älyttömästi, kun ei tarvitse KAIKKEA päättää itse).


Oivallukset


Loppuvuonna 2023 tajusin, että se että tekee paljon ei suoraan tarkoita suorittamista. Voit tehdä paljon asioita ja samalla olla mielellisesti läsnä hetkessä, jolloin multitaskaaminen jää pois ja yksittäinen askare tuntuu kevyemmältä ja helpommalta toteuttaa. Voit tehdä kovaakin treeniä, kunhan muistaa ottaa aikaa palautumiselle. Kuormitusta ei ole helppo havaita, sillä oireet näkyvät vasta jälkikäteen. Mut tarkka oman fiiliksen ja jaksamisen kuuntelu päivittäin ja siihen luottaminen ja sen mukaan tekeminen on taloudellisesti kannattavinta. 


Voit päästää irti kontrollista, eli siitä, että mitä pitäisi tehdä ja kuinka paljon. Ja lähteä toteuttamaan fiilispohjalla, mikä olisi se liikuntamuoto mikä tuntuisi tässä hetkessä hyvältä? Jätä pois kaikki mitattavat asiat. Ei ole väliä montako kertaa, kuinka usein ja kuinka kauan oot tehnyt. Voit unohtaa sen. Kirjoita ennemmin ylös miltä treeni tuntui ja miten se toi sulle onnistumisia. 


Ymmärrän kyllä entisenä kunnon gymimuikkina, että edistymisen seuraaminen on tärkeää, jos treenaa ja harrastaa tavoitteellisesti. Mutta jos vaan harrastelet ja ylläpidät kuntoasi, niin mitä oikeasti teet sillä tiedolla?



Kontrollin lopettaminen vaatii totuttelua. Asia kerrallaan vähensin asioita mistä pidin kirjaa ja mitä seurasin. Hyvinvointiin ei tarvitse kuulua jatkuva suorittaminen vaan tärkeintä, että voi hyvin ja osaa tehdä ne oikeat valinnat siellä arjessa sen mukaan. Haluan edelleen näyttää hyvinvoivalta ja sporttiselta, mutta tuun jatkossa tekemään sen kehoa kuunnellen ja armollisesti. Kaikki tai ei mitään - malli on todella kuluttava. Kun löytää kultaisen keskitien mitä seurata, ei haittaa vaikka antaa itselleen luvan herkutella ja maata viikon, jos siltä tuntuu.<3 Keho kyllä ilmoittaa, kun se on taas valmis lähtemään liikkeelle! Pitkän tauon jälkeen on myös hyvä antaa keholle pieniä lempeitä muistutuksia, miltä se liikkuminen ja harrastaminen tuntuikaan ja mitä kaikkea se hyvää se arkeen toisi.


On hyvä muistaa myös, että aina ei tarvitse suoriutua täydellisesti, tai olla aina himpun verran parempi kuin viime viikolla, vähempikin riittää. Pääasia, että "saapuu paikalle" ja tekee jotain. Ei elämäkään ole jatkuvaa noususuhdannetta, laskut ja nousut kuuluu asiaan. Fyysisessä tekemisessä sama homma, et voi kehittyä jatkuvasti ellet ota väliin helppoo ja anna aikaa palautumiselle ja levolle. 



 

Liikunta ei ole ollut ainoa asia mitä olen elämässäni kontrolloinut. Se on varmasti isoin ja näkyvin! Kontrollointi tapahtuu mielessä ja keho on vain väline, joka toteuttaa asioita. Oon ollut myös vahvasti kiinni tulevaisuuden kontrolloimisessa. Toiset tuijottaa telkkaria, mulla oli mm. tapana tuijottaa kalenteria ja suunnitella viikkoja etukäteen treenejä ja kauppareissuja työvuorojen yhteyteen. Merkkasin ihan KAIKEN etukäteen minkä pystyin.


Kelasin myös tapaamisia etukäteen (ihan sama oliko tuttu tai tuntematon vastassa) ja mietin mitä keskustelua mahdollisesti tulisimme käymään ja mietin mahdollisiin tuleviin kysymyksiin etukäteen vastauksia.


Mun mieli on siis tehnyt älyttömästi töitä jatkuvalla syötöllä ja koittanut pitää kiinni tulevasta kontrollin avulla. (Menneisyyden analysointia mainitsematta) Tämä loppui kun sain hermoromahduksen ja opin olemaan mielellisesti läsnä hetkessä ja tietoisesti läsnä mun kehossa. Kohtasin mun pelon, epävarmuuden ja ahdistuksen ja huomasin ettei mitään pahaa tapahtunutkaan. Löysin tästä hetkestä rauhan ja turvan ja mielellisen kontrolloinnin tarve on hiipunut sitä mukaan, kun olen oppinut koko aika paremmin palauttamaan mieltä kehoon ja tunnistamaan milloin mun mieli ajautuu vanhoihin kaavoihin ja kelailemaan turhia ralleja.





Tekstiä on pitkälti niin koen, että nyt on hyvä aika lopettaa tämä blogipostaus tähän :)




  • Jos sun mieli temppuilee ja aiheuttaa sulle hankaluuksia kun olet lähdössä kohti tuntematonta, yksin reissuun, matkustamaan, yksin ulkomaille niin mun kotisivuilta löytyy myös PELKOLUENTO -tallenne. Annan tallenteella 9 vinkkiä miten päihitin yksin matkustamisen pelkoni ja sinä voit tehdä täysin saman sun mielen avulla!



Iloa ja armollisuutta päivään! 🌞✨


Terkuin,

Hyppösen Riina


12 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page