top of page

En ihmettele, että jotain nousee pintaan kun minimoi elämää ja aikaa täyttävät asiat

- Alkuperäinen postaus Maanantai 2.1.2023 -



Edellisessä postauksessa kerroin millä ruokin ahdistusta, nyt ne kaikki keinot oltiin viety multa pois. En ihmettele, että jotain nousee pintaan, kun minimoi pariksi vuodeksi kaikki elämää ja aikaa täyttävät asiat.


Keväällä 2022 ahdistuksen purkuun löysin enää keinoksi juoksulenkit, joissa mua ei kiinnosta miten paljon jalkoja hapottaa. Kuulokkeet täytyi laittaa täysille soimaan vahvaa bassoa ja melankoliaa sisältäviä biisejä ja koitin juosta ahdistusta pakoon kuluttamalla kaiken mun energian siihen juoksulenkkiin ja uppoutumalla synkkään bassoon.




 

- Ajatuksia 22.11.2023 -


Tiedostamme, ettei ahdistusta pysty paeta loputtomiin. Ja miten minullakin sattumalta keinot siihen vain väheni ja kun vielä lopetin alkoholin käytön ja tupakoinnin helmikuussa 2022 niin se on vaan pakko ottaa vastaan ja kohdata.


Mielen opittu käyttäytyminen on mulle varmasti ollut myös yksi pakokeinoista. Se kela ei todellakaan pysähtynyt ennen tammikuussa 2023 kokemaani hermoromahdusta. Mun mieli oli tottunut analysoimaan, kontrolloimaan, suunnittelemaan, miettimään, punnitsemaan, arvioimaan kaikkea tulevaa ja mennyttä. Se ei millään halunnut pysyä tässä hetkessä. Aina oli jotain mitä pystyi mielen tasolla kehittää ja viedä eteenpäin.


Hermoromahdus aiheutti mulle myös ahdistusta. Koin, etten pystynyt enkä halunnut jäädä kotiin sairasloman ajaksi. Halusin paeta reissun päälle, tai edes yhdeksi yöksi hotelliin. Tiesin, että mun täytyy pysäyttää mun ajatuskela, että toivun romahduksesta. Että mun mieli pääsee lepäämään, mutta halusin paeta. Päätin olla pakenematta ja ottaa vastaan kaikki tunteet mitkä oli tullakseen. Harjoittelin armollisuutta ja hyväksyntää itseäni kohtaan. Ja läsnäoloa. Mielen läsnäoloa hetkessä.


Opin, että kaikki asiat ei voi olla koko ajan paremmin tai kehitettävissä. Kaikille asioille ei vaan voi tehdä mitään muuta, kun antaa niille aikaa ja hyväksyntää. Varsinkin hyväksyntää olemaan keskeneräinen. Voit olla tässä hetkessä, ilman kiirettä, stressiä tai ahdistusta, kun hyväksyt sen miten olet jo valmis sellaisena kuin olet ja silti matkalla kohti tuntematonta. Kukaan ei pysty hallitsemaan mitään muuta kuin tätä hetkeä ja siksi voit päästää kaikesta muusta irti.


Hermoromahduksen jälkeen mun oli opittava priorisoimaan ja vetämään rajoja, mun täytyi sanoa EI asioille, jotka tiesin kuormittavan mua ja jotka ei vain mahtunut mun päivän kapasiteettiin töiden lisäksi. Olen nykyään supertaitava ja TARKKA priorisoimaan tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita mun päivissä.


Mielen palautuminen ja sen palauttelu jäi mun arkeen ja rutiineihin varmasti loppuelämäksi. Koska tämäkin on asia, joka ei korjaannu nukkumalla tai "lepoo ja lääkkeitä", vaan itseään huolta pitämällä ja kuuntelemalla päivästä toiseen.


Digiyrittäjyys vaatii jatkuvaa tietoista oman tekemisen skannausta, jotta tekeminen pysyy hyvinvointia palvelevana eikä lähde väärille urille aiheuttamaan kuormitusta, joko keholle tai mielelle. Vapaus ja rajattomuus antaa mahdollisuuden kokea, että mä voin tehdä mitä vain ja koska vain, pieni sisäinen lapsesi on onnesta soikea, kuin asuisi karkkikaupassa. Mutta sille täytyy toistaa toistamistaan, että karkkipäivä on VAAN lauantaisin.


 

Jos koet, että kaipaat apuja raamittamaan sun arjen rutiineja ja rajoja ja etsimään polun kohti sun rakastamaa arkea, joka ei kuormita vaan pitää yllä sun hyvinvointia ja missä karkkipäivät on vaan lauantaisin, niin mulle saa laittaa viestiä IG @hypposenriina tai mailia hello@hypponenr.fi .


Iloa ja armollisuutta päivään! <3



Terkuin,

Riina Hyppönen

Arjen Rakastaja | Digiyrittäjän Arjen & Mielen Coach



Ps. Muista pysähtyä aika ajoi.


5 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page